88. Liljelund, Arvid (1844-1899)

Ateljeekohtaus Düsseldorfista, öljy kankaalle, sign. 1883, 101,5x78,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjassa "Vaurastuva kansakunta kuvina. Arvid Liljelund 1869-1899" nro 130, kuva nro 58 s. 87 (Koskimies-Envall 1998) - näyttelyt: Kööpenhamina 1883; Suomen Taideyhdistys 1883 nro 30; Tukholma 1884; Pariisin Salonki kevät 1884 nro 1545; Ritarihuone Helsinki 1885 nro 104; Pariisin maailmannäyttely 1889 nro 37; Suomen Taideyhdistyksen juhlanäyttely 1896 nro 146; Suomen taideakatemia 81/86 nro 41 Idea tähän aiheeseen syntyi, kun Arvid Liljelund sai Düsseldorfissa lainata norjalaisen taiteilijatoverin ateljeeta tämän poissaollessa. Ateljee oli niin hieno, että Liljelund päätti ottaa sen motiivikseen; hänellä oli tuskin koskaan ollut omaa kunnollista ateljeeta. Maalauksessa kuvattu sisustus edustaa aikakauden suosimaa ylellistä Makart-tyyliä kuivakukkavihkoineen, japanilaisine päivänvarjoineen ja riikinkukkoineen. Koko ateljee on kuin teatteria, taiteilijan mallit ovat näyttelijöitä estradilla. Nykykatsoja ei aivan helposti huomaa maalaukseen sisältyvää kritiikkiä, joka kohdistuu Düsseldorfin Taideakatemian vanhoillisuutta kohtaan. Liljelund haluaa näyttää, miten koomista on maalata 1700-luvun henkilöaiheita 1800-luvun lopun interiöörissä. Romantiikka, jota taulun maalari on tavoittamassa, ei todellakaan hehku kankaisen mallinuken ja polvistuneen elävän mallin kohtaamisessa. Liljelund on kätkenyt piikkinsä huumorin verhoon: näinkö, sikaria poltellen, huolettomasti, ylellisessä miljöössä ja keinotekoisista aiheista taide syntyy? Tuleva taideteoskin on jo valmiiksi kultakehyksissä. Maalaus on hauska kommentti taiteen tekemisestä 1800-luvun lopulla. Kun taulu oli esillä Pariisin maailmannnäyttelyssä 1889, Ranskan presidenttikin oli kiinnittänyt siihen huomionsa, kerrottiin Liljelundille. (teksti: Liljelund-tutkija FT Marianne Koskimies-Envall)
Ateljeekohtaus Düsseldorfista, öljy kankaalle, sign. 1883, 101,5x78,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjassa "Vaurastuva kansakunta kuvina. Arvid Liljelund 1869-1899" nro 130, kuva nro 58 s. 87 (Koskimies-Envall 1998) - näyttelyt: Kööpenhamina 1883; Suomen Taideyhdistys 1883 nro 30; Tukholma 1884; Pariisin Salonki kevät 1884 nro 1545; Ritarihuone Helsinki 1885 nro 104; Pariisin maailmannäyttely 1889 nro 37; Suomen Taideyhdistyksen juhlanäyttely 1896 nro 146; Suomen taideakatemia 81/86 nro 41 Idea tähän aiheeseen syntyi, kun Arvid Liljelund sai Düsseldorfissa lainata norjalaisen taiteilijatoverin ateljeeta tämän poissaollessa. Ateljee oli niin hieno, että Liljelund päätti ottaa sen motiivikseen; hänellä oli tuskin koskaan ollut omaa kunnollista ateljeeta. Maalauksessa kuvattu sisustus edustaa aikakauden suosimaa ylellistä Makart-tyyliä kuivakukkavihkoineen, japanilaisine päivänvarjoineen ja riikinkukkoineen. Koko ateljee on kuin teatteria, taiteilijan mallit ovat näyttelijöitä estradilla. Nykykatsoja ei aivan helposti huomaa maalaukseen sisältyvää kritiikkiä, joka kohdistuu Düsseldorfin Taideakatemian vanhoillisuutta kohtaan. Liljelund haluaa näyttää, miten koomista on maalata 1700-luvun henkilöaiheita 1800-luvun lopun interiöörissä. Romantiikka, jota taulun maalari on tavoittamassa, ei todellakaan hehku kankaisen mallinuken ja polvistuneen elävän mallin kohtaamisessa. Liljelund on kätkenyt piikkinsä huumorin verhoon: näinkö, sikaria poltellen, huolettomasti, ylellisessä miljöössä ja keinotekoisista aiheista taide syntyy? Tuleva taideteoskin on jo valmiiksi kultakehyksissä. Maalaus on hauska kommentti taiteen tekemisestä 1800-luvun lopulla. Kun taulu oli esillä Pariisin maailmannnäyttelyssä 1889, Ranskan presidenttikin oli kiinnittänyt siihen huomionsa, kerrottiin Liljelundille. (teksti: Liljelund-tutkija FT Marianne Koskimies-Envall)

Huutokauppa päättyi

Vasarahinta

34 000 €

Lähtöhinta

30 000 €
Ateljeekohtaus Düsseldorfista, öljy kankaalle, sign. 1883, 101,5x78,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjassa "Vaurastuva kansakunta kuvina. Arvid Liljelund 1869-1899" nro 130, kuva nro 58 s. 87 (Koskimies-Envall 1998) - näyttelyt: Kööpenhamina 1883; Suomen Taideyhdistys 1883 nro 30; Tukholma 1884; Pariisin Salonki kevät 1884 nro 1545; Ritarihuone Helsinki 1885 nro 104; Pariisin maailmannäyttely 1889 nro 37; Suomen Taideyhdistyksen juhlanäyttely 1896 nro 146; Suomen taideakatemia 81/86 nro 41 Idea tähän aiheeseen syntyi, kun Arvid Liljelund sai Düsseldorfissa lainata norjalaisen taiteilijatoverin ateljeeta tämän poissaollessa. Ateljee oli niin hieno, että Liljelund päätti ottaa sen motiivikseen; hänellä oli tuskin koskaan ollut omaa kunnollista ateljeeta. Maalauksessa kuvattu sisustus edustaa aikakauden suosimaa ylellistä Makart-tyyliä kuivakukkavihkoineen, japanilaisine päivänvarjoineen ja riikinkukkoineen. Koko ateljee on kuin teatteria, taiteilijan mallit ovat näyttelijöitä estradilla. Nykykatsoja ei aivan helposti huomaa maalaukseen sisältyvää kritiikkiä, joka kohdistuu Düsseldorfin Taideakatemian vanhoillisuutta kohtaan. Liljelund haluaa näyttää, miten koomista on maalata 1700-luvun henkilöaiheita 1800-luvun lopun interiöörissä. Romantiikka, jota taulun maalari on tavoittamassa, ei todellakaan hehku kankaisen mallinuken ja polvistuneen elävän mallin kohtaamisessa. Liljelund on kätkenyt piikkinsä huumorin verhoon: näinkö, sikaria poltellen, huolettomasti, ylellisessä miljöössä ja keinotekoisista aiheista taide syntyy? Tuleva taideteoskin on jo valmiiksi kultakehyksissä. Maalaus on hauska kommentti taiteen tekemisestä 1800-luvun lopulla. Kun taulu oli esillä Pariisin maailmannnäyttelyssä 1889, Ranskan presidenttikin oli kiinnittänyt siihen huomionsa, kerrottiin Liljelundille. (teksti: Liljelund-tutkija FT Marianne Koskimies-Envall)
Lisätiedot Ateljeekohtaus Düsseldorfista, öljy kankaalle, sign. 1883, 101,5x78,5 - kirjallisuus: maalaus on kuvattu ja luetteloitu kirjassa "Vaurastuva kansakunta kuvina. Arvid Liljelund 1869-1899" nro 130, kuva nro 58 s. 87 (Koskimies-Envall 1998) - näyttelyt: Kööpenhamina 1883; Suomen Taideyhdistys 1883 nro 30; Tukholma 1884; Pariisin Salonki kevät 1884 nro 1545; Ritarihuone Helsinki 1885 nro 104; Pariisin maailmannäyttely 1889 nro 37; Suomen Taideyhdistyksen juhlanäyttely 1896 nro 146; Suomen taideakatemia 81/86 nro 41 Idea tähän aiheeseen syntyi, kun Arvid Liljelund sai Düsseldorfissa lainata norjalaisen taiteilijatoverin ateljeeta tämän poissaollessa. Ateljee oli niin hieno, että Liljelund päätti ottaa sen motiivikseen; hänellä oli tuskin koskaan ollut omaa kunnollista ateljeeta. Maalauksessa kuvattu sisustus edustaa aikakauden suosimaa ylellistä Makart-tyyliä kuivakukkavihkoineen, japanilaisine päivänvarjoineen ja riikinkukkoineen. Koko ateljee on kuin teatteria, taiteilijan mallit ovat näyttelijöitä estradilla. Nykykatsoja ei aivan helposti huomaa maalaukseen sisältyvää kritiikkiä, joka kohdistuu Düsseldorfin Taideakatemian vanhoillisuutta kohtaan. Liljelund haluaa näyttää, miten koomista on maalata 1700-luvun henkilöaiheita 1800-luvun lopun interiöörissä. Romantiikka, jota taulun maalari on tavoittamassa, ei todellakaan hehku kankaisen mallinuken ja polvistuneen elävän mallin kohtaamisessa. Liljelund on kätkenyt piikkinsä huumorin verhoon: näinkö, sikaria poltellen, huolettomasti, ylellisessä miljöössä ja keinotekoisista aiheista taide syntyy? Tuleva taideteoskin on jo valmiiksi kultakehyksissä. Maalaus on hauska kommentti taiteen tekemisestä 1800-luvun lopulla. Kun taulu oli esillä Pariisin maailmannnäyttelyssä 1889, Ranskan presidenttikin oli kiinnittänyt siihen huomionsa, kerrottiin Liljelundille. (teksti: Liljelund-tutkija FT Marianne Koskimies-Envall)